Viimeisin muutos 24.9.2011 / Tommi Nieminen
Legisign on laki, joka on merkki. Lain asettaa yleensä ihminen. Jokainen konventionaalinen merkki on legisign. (The Essential Peirce 2: 291.)
Mitä on semiotiikka?
Semiotiikka on yleinen merkkejä tutkiva tiede. Sen tutkimusalaan kuuluvat niin ihmiskielet kuin tietokoneen ohjelmointikielet, mehiläisten tanssi kuin liikennevalojärjestelmätkin. Merkkejä on tutkittu filosofiassa aina antiikista (etenkin stoalaisesta filosofiasta) saakka, mutta nykyaikaisen semiotiikan isänä pidetään tavallisimmin amerikkalaista filosofia Charles S. Peirceä (1839–1914; kuva oikealla).
Peirce itse kutsui tieteenalaa (etymologisesti ehkä oikeammin)
semeiotiikaksi (kreikan sanasta sēmeiōn ’merkki’), kun
taas usein tieteenalan toiseksi isäksi mainittu sveitsiläinen lingvisti
Ferdinand de Saussure (1857–1913) käytti nimeä
semiologia. Nykyään tehdäänkin joskus tietoisesti käsitteellinen
ero semeiotiikan
(peirceläisen semiotiikan) ja semiologian
(saussureläisen tai strukturalistisen semiotiikan) välillä.
(Jatkuu
Semiotiikka-sivulla…)
Mitä on kielitiede?
Kielitiede (jota kutsutaan myös yleiseksi tai harvemmin teoreettiseksi kielitieteeksi) on tieteenala, jonka tutkimuskohteena on luonnollinen kieli, joksi on määritelty sellainen viestintämuoto, joka
- on lajityypillinen ihmiselle,
- löytyy kaikista tunnetuista ihmisyhteisöistä ja
- perustuu ensisijaisesti puheääneen (ellei viittomakieltä oteta erityistapauksena huomioon).
Ihmisyhteisössä kasvava lapsi saavuttaa normaalisti aina yhteisönsä kielen hallinnan. Tätä ensikielen saavuttamisen prosessia kutsutaan usein omaksumiseksi erotuksena yleisestä oppimisesta, joka voi kohdistua aikuisiässä muihinkin kieliin. On kuitenkin mahdollista omaksua myös useita kieliä, kun yhteisö on monikielinen – kuten valtaosa maailman ihmisyhteisöistä on.
Mainittujen ominaisuuksiensa tähden luonnollisen kielen katsotaan usein olevan erityisasemassa ihmisen viestinnässä, ja siksi sen on katsottu myös ansaitsevan oman erityisen sitä tutkivan tieteenalansa. (Jatkuu Kielitiede-sivulla…)
Mitä on fonetiikka?
Fonetiikka on – tarkastelutavasta riippuen – kielitieteen sisar- tai tytärtiede, joka tutkii nimenomaisesti ihmisääntä ja äänenkäyttöä luonnollisen kielen osatekijänä.
Fonetiikassa katsotaan tavallisesti olevan kolme osa-aluetta. Ensinnäkin artikulatorinen fonetiikka tutkii (puhe)äänen tuottamista, toisekseen akustinen fonetiikka äänisignaalia itsessään fysikaalisena ilmiönä ja lopuksi perseptuaalinen tai auditiivinen fonetiikka äänen havaitsemista. Teknisiä sovellusaloja on paljon, puhesynteesistä puheen ja puhujan tunnistukseen.
(Jatkuu Fonetiikka-sivulla…)
Mitä on kirjallisuustiede?
Kirjallisuustiede (myös: yleinen tai vertaileva kirjallisuustiede tai kirjallisuudentutkimus) on nykymuodossaan nuori tieteenala, joka ulottuu lähinnä 1800-luvulle tai korkeintaan renessanssiin. Sillä on kuitenkin pitkä perinteet eri nimillä ja hivenen eri muodoissa – filologiana, retoriikkana – aina antiikkiin saakka.
Kirjallisuustiede tutkii kirjallisuutta siinä missä kirjallisuuskritiikki arvottaa sitä. Kirjallisuustieteen ja kritiikin suhde voi olla läheisempi tai etäisempi tutkijasta, tutkimusperinteestä ja tutkimusotteesta riippuen.
(Jatkuu Kirjallisuustiede-sivulla…)